sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Halkolahden pöheikkörunoja


1.

Rantakaislikko
kuvittelee olevansa
yön kuvajainen


2.

Kuikan häivähdys -
rannan pöheikkö suojaa
hyttysen pesää


3.


Koivu ja kuusi -
Halkolahdelta kirskuu
ohisoutaja

Hetero kuikkapari uimasilla





Lomapaikalle on monena päivänä kaikunut kuikan ääniä. Kovin monisanainen hän ei ole. Tänään näin ne, kauempana tuulen räpeltämällä järvellä sukeltelemassa. Niitä olikin siis koko ajan kaksi. Selkeästi heterot kuikat.

1.

Kuikka sukelsi -
kolea tuulenviri
pyörii yksinään


Tässä on se vika että kuikkia on kaksi. Jos vain toinen sukeltaa on tuulenvireellä järven lisäksi kaveri, toinen kuikka.


2.

Hetero kuikka
sukeltaa toisen kanssa -
kala panikoi


3.

Viileä tuuli
räpeltää uimapaikkaa -
kuikka kuikuilee



Tavujen mellastuksessa saatan innostua ohi alunperin saamani johdatuksen. Allaoleva tapa pätkiä tavurivien takia lauseita ei mielestäni ole hedelmäinen. Näytteeksi nyt kuitenkin tämä, varoitukseksi. Älkää matkiko.



4.

Menkää jo, sanoo
kuikkapari. Intiimi
uimasessio.



lauantai 30. heinäkuuta 2011

Harri Nordell auringonlujuudesta





Jatkan Harri Nordellin runojen plaraamista. Kokoelma Huuto ja Syntyvä Puu ilmestyi vuonna 1994. Seuraava runo kokoelman sivulta 50 ei enää mahtunut Valittuihin runoihin vuonna 2011:

Olen rohkeus
ihon arat terälehdet
olen alaston raja

auringonlujuudesta



Mietiskelin tätäkin, kun siivosin kameroistani kuvia talteen. Yksi niistä yllä.

Tein siihen kaksikin liitetekstiä:


1.

Laskeutunut
koivun keltainen siemen
huilaa kivellä


2.

vallankumous
on vielä kaukana, kuin
keltainen syksy


Harri Nordell ja Äänettömyyden sanaleikki







Harri Nordell

Sanaliekki äänettömyydessä,
Valitut runot 1980-2006.
WSOY 2011

Miksi Harri Nordellin tuotannosta on valittu, eikä koottu valikoima. Kuin poisjätetyt runot olisivat merkki siitä että ne ovat olleet kertakäyttöisiä ja jo nyt ikäänkuin toimettomia, unohduksen uhreja?

Ilkeilenkö? Voi olla. Yhtä hyvin voisin olla loukkaantunut että moni niistä runoista joista olen pitänyt on nyt paperisella teilikirveellä käsketty kadotukseen.

Toisaalta jos joku vartavasten osoittaisi muutamaa nyt poisjätettyä Harri Nordellin runoa tikulla erikseen ja kysyisi painostavasti että onhan tämä tästä poisotettava, onhan, niin riitaa välttääkseni voisin mumista jotain josta ei ole tarkoituskaan selvää saada ?-)

Ratkaisu on tehty ja sitä pitää kunnioittaa. Kuten taiteessa kaikki aina kunnioittavat toistensa tekemisiä, niinhän. (Ei.)

Kun vähästä ottaa jotain pois ei jäljelle jää enemmän.

Lyhyessä runossa tauko ei aina puhu kuten musiikissa tauko korostaa säveliä ennen ja jälkeen.

Runonlukemisen voi aina lopettaa kesken tai kääntää sivua.

Musiikissa pitäisi tuhrata vahatulppien kanssa, korvat saa helpommin tukituksi, ja silmät saa kiinni silmänräpäytystä pitemmäksi ajaksi.


Nämä ovat sinun,
sanoivat sananjalat.

Lahdella ui kaakkuri,
haavan tytär.

Äänettömillä kangaspuilla
kutoo vanhus salamaa.

Valitse, sananjalat sanoivat.

On nousu,
josta sinulle ei ole kerrottu.


(Harri Nordell, Huuto ja Syntyvä Puu, 1994, sivulla 13.)



Harri Nordellin runot kertovat tästä todellisuudesta jossa on kahdeksan kerrosta tietoisuuden viljellystä ruususta, päällimmäinen kerros katsoo ulos maailmaan ja sen alla muut kerrokset tukevat sen ruusun sanomaa joka ei ole julistus vaan viesti julkeasta todellisuudesta.

Vastuu on ruusun varrella jossa on kapuamista haittaavia piikkejä.

Jos selvittää ruusunkukan kahdeksan kerrosta löytyy yhdeksäs, joka ei elämöi, mutta jonka varassa aivan kaikki on.

Tyhjä tila josta hengitys kasvaa kuulolle.

Pitää osata (malttaa) kuunnella, ja uskoa omaan itseensä.


Valo viheriöi,
versoaa rauha;
äänet jotka kuulin syntyessäni
äänet jotka kuulin kun synnyin

on paluun,
on unohduksen päivä.


(Harri Nordell, Veden kuvat, sivu 21.)

Runous kirjoittuu lukijan oman tietoisuuden kautta.





Kuten aamuisin Halkolahdella soutava kuikka päästää artikuloidun laulunsa

Ja mistä minä tiedän onko se edes kuikka vai kaakkuri.
Millä äänellä kaakkurit laulavat? Välillä mietin että hyökkäävätkö hyttyset
imemään myös kuikan (tai kaakkurin) sydänverta? Olisi kuin kriitikot ovat.

Sukelluksissa hyttyseltä kastuu sen ulkoinen munasarja.

Vai miten hyttynen synnyttää?


Jääpäivänsini.
Ulapan voima,
äänetön esine.


(Harri Nordell, Sanaliekki äänettömyydessä. Sivulta 40.)

Jää kylmäksi kuin talo.
Jäät ikkunaan.
Jäät niin kuin kukat tuijottavat.
Jää hyvästi.


(Harri Nordell, Veden kuvat, sivu 20.)
Kirjoittelen tätä turinaa Savossa, Halkolahden liplatellessa rantapuiden takana, vierellä.

Vanhoista koivuista tipahtelee
kerran päivässä kellastunut,
kasvuunsa kyllästynyt lehti.

Lienee ollut kuivaa ja emokoivu säästelee vähät mahlansa ylevimmille lehdille?

Tietänee silti että syksy lähestyy jo, ja tulee kiire hoitaa kaikki kymmenentuhatta lehdellistä asiaa.

Nordellin Valituissa on yksi aikaisemmin julkaisematon runo:

Katso minua, missä sinä olet
Sataa lumi, kuolleiden valo


(Harri Nordell, Sanaliekki äänettömyydessä, sivulla 5.)

Pari lainausta kokoelmasta Veden kuvat vuodelta 1990, sivuilta 41-42:

Pilvi,
ikuisen pimeän
muotoinen.
Kesäyössä,
sydäntyvenessä.


Mustikoissa ukkosen väri.
Metsästä näkyvät valkoiset siivet,
kuolemantakaiset.
Minä olen lapsen nimi.


Esimerkkinä Valituista ylijätetyistä runoista. Makuasia, kenties.


Illan maa, valo
lyhyt.

Iskee salama kehtoosi.


(Harri Nordell, Sanaliekki äänettömyydessä. Sivulta 34.)


Täällä, tuolla puolen sinua missä silkkiuikku painaa päänsä häikäisevään,
on hiljaisuudessa aina kaksi.


(Harri Nordell, Sanaliekki äänettömyydessä. Sivulta 145.)


Kaikki täällä on itkuun kirjoitettu
Kuuset, viimeiset merkit hyvästä tahdosta

Sillä katseella poikasi katsoo
Niin kuin pilvi joka on nähnyt raudan



(Harri Nordell, Sanaliekki äänettömyydessä. Sivulta 130.)

Sotaväen termeillä maistellen Harri Nordell kirjoittaa asioiden tykkitulella
jossa osumatarkkuus on tarkkaa puuhaa sekä ampujalle että sen kohteella, lukijalla

Toisaalta tykkitulituksessa voi ampua ohi ja osuu niin että maali peittyy, ikäänkuin jotakin joka on niin lähellä että on sisällä.


Yksi lainaus Harri Nordellin Valituista ylijääneistä runoista, kokoelmasta Veden kuvat vuodelta 1990, sivulta 49:

Itse ilkut sydäntäsi,
itse pidättelet syntymääsi.
Itse olet ruumiin unta,
itse kuivuvan verson pimeä.


Alkusoinnit ovat Kalevalan kolinoita ja toisaalta toiston teemaa. Minusta nuo kolisevat ihan käyvästi. -kö?

Veden kuvat - kokoelman sivun 37 runosta kalastaisin talteen ainakin sen kaksi ekaa riviä; aineksia riittää yllin kyllin lukijan pohdittavaksi, siihen lisätty kolmas rivi ei ole huono mutta alun keskityksen jälkeen jo pehmittää alun lujaa ydintä. Tämmöinen teksti:


Hukkuneet ovat ruvenneet majakoiksi,
mereltä lähetetään pimeää





Eihän runous ole Fukushima,
ytimen sulaa
säteilyä?

Tikkis 30.7.2011

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Korjaus kasvin nimittelyyn




Kirjoitin mielestäni hyvän runon lumpeesta.

Vaimoni vilkaisi kuvaa ja sanoi että ei se ole lumme vaan joku ulpukka.

Aamulla Halkolahden suunnalta kuului taas joka-aamuinen Kuikan ilmoitus että hän on siellä. Sitähän minä kamera kaulassa jahtaamaan, ja vain niitä keltaisia ulpukoita sain filmille. Stressaavaa hommaa tämä lomaileminen.



Pikku ulpukka
kellii aamunvalossa -
kuikka ohittaa







Ei pelkää vettä
kelluu ulpukan kukka --
ei sadettakaan

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kiviä ja hyttysiä seuraamalla maailmanrauhaa



Heräsin aamulla. Nukkumapaikassa ei hyttysen hyttystä, kärpänenkin kyllästyi lentelyynsä. (Totta puhuen minä murhasin sen.) Kävelin pihalle; pusikosta löytyi innostuneita hyttysiä!

Elämää! Koko lyhyen yönkö ne siellä ovat päivystäneet. Eikö hyttynen nuku koskaan?

Rannalla tuuli; tuulikin nukkuu milloin sattuu, usein on hereillä kun ei soisi.
Rantakiveä nuoleskeli jokunen laiska aallonviri. Haukottelin, menin keittämään aamukahvia.


nukkuva ranta -
kiveen nojaava aalto
tuskin hengittää





keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Kondensoitunutta löylyvettä


huolehtivasti
vesi ympäröi
kun menen uimaan

teen aaltoja järveen

pohjasta nousi nöftää
kun kahlasin napaani asti
vuosikymmenten kasaantunut humus

humus on pois metsistä, soilta

rantametsästä neulasia
laskeutuu järveen, uppoavat,
kadotetut
koko kesän valoa imeneet

toimelias puunrunko
koivun
mahla virtaa, vesi
haihtuu lehdistä

nyt kesällä, kun vielä saa, tein vastan
vein sen saunaan,
kaveriksi
verenkierto, sydän on
kierrätyksen keskellä

jokunen avustava
valtimo, niinkö,

ulkona istuksiessa
noruu hiuksista vielä hetken vettä,

kondensoitunutta löylyvettä

järvestä nostettu, johdon-
mukaisesti takaisin maahan noruvaa,

pikkuhyttyset kiinnostuvat
minä en

pihan varvikosta löytyisi petopunkkeja,
tappajia, verenimijöitä,
pirulaisia

en mene etsimään heitä, olkoot,

entä syntyykö jokaisesta
kuoliaaksi läiskäytetystä
hyttysestä
seuraavassa elämässä kastemato,
vai lahonsyöjäbakteeri

ovatko bakteerit eläimiä
kyllähän bakteerit elävät,
lisääntyvät ainakin

jatkuvuus tekee maailmaan pysyvyyttä

lauteilla odottava löyly
on iloissaan kun kiipeän sinne,
sihisee onnesta

menen vielä kerran rantaan,
olen vedessä kokonaan
pää koholla
että henki
kulkee

Henki minusta on pinnalla.

Tätä temppua ei hyttynen osaa tehdä.


Keltainen




Keltainen on koivuilla enneväri.
Viesti lumimyrskyistä
jotka joka kerta syöksyvät kimppuumme ja niskoillemme
kutsumatta
ikäänkuin ikävillä asioille muutenkaan
lähetettäisiin kutsukortteja,
tilauksia.



- Luitteko miten Itellan postituskoneet silppuavat vuosittain tuhansia kirjeitä? Muuten ei Itella saa kähmityksi tarpeeksi osinkotuottoja vaativille osakkeiden omistajille?

Britannian keltaisen lehdistön rappio päättyi ainakin yhden ennenaikaiseen kuolemaan.

Vallanhimossaan kyltymätön rahanhimokone puhkaisi intiimikalvon, ja siitä tuli tapa jolla jonkin aikaa tahkottiin rahaa omistajille, vietäviksi Australiaan, pois sateisilta saarilta.

Olen korjannut käsitystäni rivi-Briteistä; keltaisen lehdistön mainostulot laskivat, ja tuottavuuskierre laukesi.

Neljännesvuoden tuomio oli nopea kun se iski.



Keltainen lumme
tarraa valonsäteitä -
salakka nukkuu

tiistai 26. heinäkuuta 2011






Aurinkopäivä -
kuin aallot aikoisivat
sanoa: Lip. Lap.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kesäloman uusi vaihe. Uudessa paikkaa. Uudet kujeet.

lehmän kanttura
läjäyttänyt läjän
mökkipolulle




Bonuksena työelämästä haiku:

heinäntekoa -
jääpalaset sulavat
mehulasissa




Täytteeksi Issaa vuodelta 1825:


lehmät, eivätkä
hevosetkaan tallo
varpusen poikasia


sunnuntai 24. heinäkuuta 2011






Turku 24.7.2011

aamunaikainen
aurinko ravistelee -
lähdetään maalle

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Norwegian campfire # 2


ensi vaaleissa
osa leiriläisistä
ei saa äänestää



Issalta löysin vuodelta 1810 seuraavan:

Olenko seuraava
jolle ne raakkuvat?
Varikset.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Norwegian campfire

Teeseremonia on Japanissa suuren keskinäisen rauhan kunnianosoitus.
Englannin kello viiden tee juontui alkunsa siitä että kahvintoimituksessa oli häiriöitä, niinhän se oli. Alaskasta johdettu (hmn, tai taustatukea pumppaava?) teekutsuliike on jotakin jolla ei ole mitään tekemistä näiden kahden kanssa. Onkohan edes teen kanssa?

Norjan leiriltä
Alaskan teekutsujen
toimintamalli.


Sana leiri voisi kelvata vuodenaikasanaksi? Tekstistä puuttuu verbi. Eikä ilmeisesti, toivottavasti, sisältökään oikein natsaa. En tuota senryuksikaan nimeä.

Tästä asiasta on itseasiassa melko vaikeata, nyt, kirjoittaa yhtään mitään.

Mutta kun ei ole oikein vaieta.

Tein tähän muutaman yritelmän, joista vielä yksi:

Teekutsujuhlat -
Alaskalainen malli
pohjoisen metsiin?



Lopuksi Issa vuodelta 1810:

vähän väliä
hirvi seisoo lähellä -
teenpoimijat


Teeviljely on siis lähellä metsiä joissa hirvikin asustelee. Kanssakäyminen on puolivahingossa luonnonmukaista, paitsi mitä luonnonmukaista on riipiä teenlehtiä väkivalloin irti emäpuusta?

Hirvi, myös peura. Alkutekstin Shika = japaninhirvi, joka kuitenkin on peuran näköinen.

torstai 21. heinäkuuta 2011


lentävä lehmä -
miten sateenvarjoni
kestää ukkosta?



Issalta yksi kesäinen perhoshaiku vuodelta 1825:



kiusaa perhosta
hännällään...
kissanpentu


keskiviikko 20. heinäkuuta 2011


pilvi ohittaa -
varjot nurmikolta
katoavat


Copyright Bill Kenney.
Lähde Shiki Kukai arkistot, kesäkuu 2005.
Suom. j.t.

Seuraava on Tikkiksen. Rivi 3.ssa tavuja on pari liikaa; johtunee sateista.

sateinen pilvi -
tänäänkään ei tarvitse
kastella nurmikkoa

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Heinäkuussa on ollut lämmintä, ei kuitenkaan pahempaa hellettä Turussa ole ollut. Yön avoinna olevasta ikkunasta voi puhaltaa vieraita vaikutteita tai muita kutsumattomia. Veto on elementti josta jalkani eivät tunnu pitävän:



vetoinen huone -
jalasta vetää suonta;
suviyön hiki




maanantai 18. heinäkuuta 2011

Bloggaaja Bill Kenney on kirjoitellut haikuja jo jonkin aikaa. Hänen bloginsa
haiku-usa.blogspot.com on haikurunouden yksi suosituimmista. Bill on myös osallistunut Kigo julkaisuun, näytteeksi vuodelta 2006 toukokuulta seuraava:

pitkä päivä
varjot haalenevat
hämärää kohden


Copyright Bill Kenney, suom. j.t.

Mietin kommentiksi tämmöisen heinäkuisen kolmirivisen:

pitenevät yöt -
katuvalot heräävät
yksi kerrallaan


sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Mietin usein miksi lyhyetkin runot ovat niin usein pitkiä.

Voisiko niistä kuluttaa joutavat ainekset pois,
kirkastaa liian löysät sanat,
leikata poikki epäolennaiset solmut.

Olisi kuin koiperhonen joka hyvässä uskossa munii villavaatteisiin.


Oi! Koiperhonen!
Villahousut tuulettuu
vaatekaapissa.

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Meillä on tehty katonmaalausta. Nosturi, jonka nimi on Dino, on hyrissyt eri puolilla taloa. Katon ruoste on nyt rälläköity pois ja jäljet piilotettu maalikerrosten alle. Ajoittaiset sadekuurot ovat tulleet tilaamatta, pyytämättä. Samaan aikaan yöt hiljalleen pitenevät, himmenevät, tummenevat.



himmenevät yöt -
kuihtuneen pihavalon
ruostunut muisti




Löysin yhden Issan jota en ole merkintäni mukaan vielä julkaissut:

yhtäällä kissat
tappelevat, toisaalta
hyttysten äänet



perjantai 15. heinäkuuta 2011

Tänään on täysikuu. Kesällä täysikuu ei Suomessa ole erityisen merkittävä koska taivas on valoisa koko yön. Tämä seuraava on Shiki Kukain arkistoista lokakuulta 2002:

täysikuu
mustarastaat täyttävät
tammen



Copyright w. f. owen, suom. j.t.
Katselin sillä silmällä omaa takapihaamme, siellä perällä sojottaa tammi okisiaan ja pari mäntyä harottaa neulasoksiaan omenaouiden kanssa sovussa. Luonnon rauhaa.

Orava hyppää
tammen oksalta mäntyyn.
missä on kissa?


(Tikkis.)

torstai 14. heinäkuuta 2011


vesiputous -
hänen pitkät hiuksensa
suoristuvat


Copyright w.f. owen.
Lähde Shiki Kukain arkistot elokuulta 2005.
Suom. j.t.

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

savenvalaja
käsissään kuivaa savea
käärii sätkää


Copyright w. f. owen, suom. j.t.
Lähde Shiki Kukain arkistot vuodelta 2003.

tupakansavu -
syyllisyyttä tuntien
päästän pierun



(Tikkis 2011.)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Issaa taas lisää

Kesäinen vuori -
satakieli, fasaani
ja vielä käki!



Issa vuonna 1823.
Seuraava on Tikkiksen:

Kesäinen ilta -
naarashyttysten lauma
pihkassa minuun!


maanantai 11. heinäkuuta 2011

Niittyperhonen -
miksi sinä murjotat
pitkin päivää?


Issa vuonna 1823.
Seuraava on Tikkikseltä:

päätäni särkee -
ukkoskuuro puhdistaa
hikisen ilman


sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ystävällisesti

Kevään vaalien jälkeen meille synnytettiin uusi hallitus. Sisäministerillä lienee halu sulkea ikkunoita, ainakin joiltakin piileviltä tuulilta?

Seuraava on Issalta vuonna 1820.

ystävällisesti
tuuli lakaisee
nokisen majani


Seuraava on minun omani:

keväiset pölyt
kesän läpivedossa -
luuta lakaisee


(Tikkis 10.7.2011.) Katso myös vuodelta 2009 Issa ja nokisen majan teema:

http://juhanitikkanen.blogspot.com/2009/12/noen-lakaisukin-epaonnen-paivana-on.html

lauantai 9. heinäkuuta 2011





Tänä vuonna on talon katon maalaus. Nosturi, jonka nimi on Dino, nostaa maalarit pensseleineen maalaamaan. Jos sulake palaa kesken työn niin miten tuolta pääsee alas?



aurinkopouta -
taivaanrannanmaalarit
luottavat sähköön

perjantai 8. heinäkuuta 2011







auringon säde
näyttää kannon suojasta
missä voi kasvaa




Label: Sarjasta kesän kuvia talteen

torstai 7. heinäkuuta 2011







Kapinallisten
turvapaikkana kivi,
ja laho kanto


tiistai 5. heinäkuuta 2011



mukulakivikuja -
hänen keppinsä
tuntee tien



Copyright w. f. owen , suom. j.t.
Lähde Shiki Kukain arkisto vuodelta 2002. Seuraava teksti on Tikkikseltä:

kuoppainen katu -
osingon maksun jälkeen
rahat on syöty

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Kesäkuun Kigo-kilvan vapaa osuus

Kesäkuu 2011 The Shiki Monthly Kukai.n Free Format eli vapaamuotoinen osuus oli Avaruus /Avaruusmatkailu. Osallisia yhteensä 91 haikuilijaa. Voittaja oli Michael McClintock 29 pisteellä, mielestäni ansaitusti:

vuoristojärvi ...
kahden Linnunradan välissä
veneen narina

r3 kenties myös: ... kitisevä vene ... ?

copyright Michael McClintock, suom. j.t.

Allaoleva oli minun, sijoituin 16 muun kanssa 0-pisteläisten laajaan joukkioon:

avaruusmatkailijat -
otsonireiän läpi
hyppiviä säteitä


Juhani Tikkanen

Mietin kesäkuun aurinkoa ajatellessani että mistä ne säteet tulevat jotka livahtavat maapallon otsonisuojauksen reikien läpi pomppimaan (iloisina?) maanpinnalle asti.

Eivät ne taida sen kummempia avaruusmatkailijoita olla, auringosta maahan. Helppo juttu?

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kesäkuun Kigo kilpailu on käyty

Kigo kesäkuun teksti minulta oli seuraava, aihe oli kirpputori.

luminen kirppari -
vangittu koiperhonen
hikoilee


Elementit jotka olen tuohon kolmiriviseen ahtanut ovat siis:

Kirpputorilla on kylmä, koska on lunta.
Jotain villaista on myytävänä, koska koiperhoset asustavat villavaatteissa.
Koiperhosella on lämmin siellä paksun villajumpperin sisällä koska hikoilee.

Vai onko hiki tuskan / pelon hikeä; lukijan päätettävä.


(Rivi 2 on alkuperäisessä monikko; näytti silmään paremmalta.)

Osallistujia oli tähän sarjaan 107 haiku-runoilijaa.

Ylläoleva ei saanyt ainuttakaan kuntopistettä, sijoituin samaan 0-sarjaan 37 muun osallistujan kanssa.

Voittaja oli Michele L. Harvey'n kirpparihaiku saaden 31 pistettä:

kirpputori ...
hinku
ostaa jotakin


copyright Michele L. Harvey, suom. j.t.

lauantai 2. heinäkuuta 2011


minun majani,
ja noin pieni hyttynen -
hyvä kun kelpaa


Bashoo kesällä 1690.

Me kävimme Mataleenan kanssa kesäkuussa keskisessä metsä-Lapissa, eikä mökkiin asti hyttysiä eksynyt. Metsäpolkukävelylläkin pärjäsi, osin siksi että viileä sää vaati paksun hupparin ja nilkkasukat yms.

Hyttysen kesä -
huppupäinen turisti
hiipii sivuitse




Tikkis heinäkuussa 2011.


Issalta vuoden 1808 bambu ja hyttyset - haiku:

Hyttysen yninää -
jopa kahisevat bambut
panettelevat




Omasta muistikirjastani yksi hyttysjuttu:

hyttysen piilo -
pari pilveä riittää
peittämään varjot


Välimeren pohjoinen elatusmaksu


olet täällä orpo ja yksin
kuin tassiton kuppi
uneton kuin ongenkoho


Hannu Helin, Maailman sivu, Pulvis & Umbra, 2010. Sivulta 9, seuraava rivi on sivulta 486:

välimeripesässä nukkuvat meduusat



Meduusojen lisäksi siellä nukkuu myös meidän kaikkien rahat. Kreikka on tottunut siihen että heidät elätetään. Ja että joku maksaa heidän velkansa, anteeksi on annettaman. Kun maa joka ei pysty maksamaan edes iloisesti kähmimiensä velkojen korkoja näyttää mieltään, vittuilee meille suomalaisille, että me täällä nipotamme.

Ajelehdimme kohti uusia vaaleja. Ja Natoon mennään kuulemma sittenkin! Tätä menoa meille saadaan yksipuoluehallitus. Olisimme kuin monet muutkin maat. Ja vielä itse tulemme niin äänestämään.

Kyllähän me Kreikka pystytään elättämään, Portugalikin siinä sivussa. Mutta Espanja alkaa jo tehdä tiukkaa. Entä jos oirehtiva Italian mafia-moottori jatkaa yskimistään ja sekin tulee vaatimaan meiltä meidän rahat?

Helpottaisiko Hannu Helinin rivi sivulta 487:

kiroilen kuni belsenin buubi

perjantai 1. heinäkuuta 2011






Kiven mulperot
kuin aikoisivat kasvaa
hiekkarannaksi?