sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Auringon viimeiset pohjoissäteet


Ensin tein tämän:

Taivaan täydeltä
auringon säde työntyy
ruohojen juuriin



Aihe on vanha ja toteutus ei tunnu siihen uutta löytäneen?

Mietin Saanaa ja vaikkapa Ailigaksen pohjoisrinnettä:


Pohjoinen rinne -
keskiyön auringonsäde
häikäistyy lumeen



Synonyymi termistä lume on liian lähellä?


Kaukaisen kaverini Kushiro Hokkaidolaisen luonnoksista en muista pohjoisen keskiyön analyysiä,
joten tein seuraavan kaveriapuna:


Kuiva heinäkuu -
itätuuli mereltä
tuo suolan tuoksun



Seuraavan Issan kesäjutun vuotta ei ole tiedossa, yhtä kaikki kesä mikä kesä?



kasvimaalla tuulee --
ihmisillä
uupuneet kasvot


Copyright Issa, suom. versio j.t.

1 kommentti:

Ripsa kirjoitti...

Mutta tuo viimeinen, Issa, on kyllä hyvä ja hieno. Lapsena muistan sen jatkuvan työn mitä aikuiset kesällä tekivät, yötä myöten. Oltiin kesät maalla. Näin varmaan viimeisiä vuosia, kun koko kylä kulki pellolta pellolle, kaikki tekivät työtä eikä sillä ollut väliä kenen pellolla oltiin milloinkin.

Hyvin varhainen muisto on se, kun nukun peitettynä kuhilaan alla ja katson elokuun täysikuuta. Olen ollut alta 2-vuotias joka tapauksessa. Siinä kaikessa touhussa oli jotain hirveän orgaanista ja luonnollista. Oli tärkeää että kylä jatkaa elämäänsä.