keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Täysikuu ohittaa






Valvoin pitkälle iltaan ja yöhön.
Täysikuu käväisi kurkkimassa
kuulasta taivasta.

Odotin kuun laskua
nähdäkseni kirkkaita tähtiä.

Kuun laskiessa virisi tuuli
ja toi yhdistyneet sateet.

Tähdet saivat sateista peitteen;
minä riisuin alasti, ja menin oman peitteen alle.

Tähdet eivät minua näe;
täysikuu meni jo.

Tyhjänä yö ei anna heti unta.



Runo kirjoitettu 8.9.2001,
ollut jonkin aikaa myös htm-sivuilla.

Ei kommentteja: