Aivastus

Aivastus!

Mietin tapahtumarunoa, tuo pysähtyi kolmeen tavuun.
Pari lisätavua lässähtäisi kuin elinkeinoelämän lakkotulkinta rautatientorille perjantaina?


Kuulin kommentin että eihän tuossa ole mitään.

Kun siinä on aika paljon:

Joku aivastaa,
ja joku kirjaa sen ylös, kenties.

Vai kertooko aivastaja vain itsestään?

Mieluiten kuulisin että joku aivastaa, ja kuulija sen kuulee, ja kirjaa muistiin.


Perässä on voimakas lisämerkitsijä, huutomerkki.

Huutomerkin käyttö on riskipeliä,
kestääkö edeltävä lause niin vahvan korostuksen.


Siksi seuraavat rivit jäivät toteutumatta, voimakas alku söi lopun?


Issa vuonna 1803:

herään aivastukseen ...
ruohikolla
huurretta

Allakan mukaan kiidämme kohti syksyä. Päivät lyhenevät, auringon lämpö valjuilee.

Syksyn jälkeen kalenteriin tulee talvi. Ruohikoille satanee lunta.



Pääseekö hiihtämään?!