minne nyt virtaat
kysyy savinen joki
pinta rypyllä
jos aikoisi printata kirjan
siinä pitäisi olla
sata erilaista runoa
Aurajoen tuuli
puhaltaa savivettä
edestakaisin
Laskin irtorunojani,
menin sekaisin
neljäntuhannen jälkeen
peilaa kuvaansa
rantojen ikisaveen -
samanväriset
jos niissä on vaikka
samoja sanoja ?
Sellaisia joita joku on jo kertonut ?
vastarannalta
heijastaa sähkövalo
savijoen pintaa
Tekstit
2 kommenttia:
Oho. Siis neljätuhatta runoa, painamati? Kyllä ois asiaa että yrittäisit yhden vähän paksumman niteen sitten jollain tapaa saada julaistuksi (Volter Kilpi julaissut vuonna 1900 Bathseba-nimisen teoksen), mutta tietysti siinä pitäisi olla semmoinen kustantaja kans, joka osaisi markkinoida.
Vai lukevatko ihmiset sittenkään? Olen ruvennut ihmettelemään noiden kustannusyhtiöiden itsensäsurkuttelua että mitä oikein on tapahtunut. Toisaalta kirjailijoita ja niteitä on paljon enemmän kuin esim. 1960-luvulla.
Olen kerännyt tekstejä blogeihin, yksi blogi lopetettiinkin. (Saunalahti yhtiöiden ylläpitämä Wippies-blogi...)
Tekstit on tallessa toki.
Ongelma lyhyiden tekstien kanssa on että niissä hajonta on suurta ja suuri osa lukijoita ei ehdi liian lyhyestä tekstistä saamaan irti omaa itseään, kas kun lukijassahan on aina kaikkein enemmän sisältöä. :-)
Ja runoja julkaistaan paljon ja hyviä. Lieneekö koskaan näin paljon hyviä runoja julkaistu. Kun joskus nk. kirjallisuuden suunnasta määräävät kustantajat kelpuuttivat kenties noin viisi kokoelmaa vuodessa niin siihen yltää nyt jo lähes kaikki itseään kunnioittavat julkaisijat. Tai miten milloinkin mutta lukeminen ei tunnu lukemalla loppuvan.
Hieno niin.
Edelleenkin noiden joukossa on vanhanaikaisia tyyppejä jota itse tietävät mikä on hyvää ja kansalle vain ja ainoastaan tarpeen,
Muistelen mikä oli taannoisessa NTAMOn tappajaisissa oleellisinta. Aika keljua jengiä, mielestäni. "Huonosti toimitettuja" kun vitsi oliko että heiltä ei ole lupaa kysytty?
Markkinoida? Liian kallista. Ja markkinoiden mainostenkaan sekaan ei uusia mahdu, ja nekin on ripoteltuna tusinalle eri TV-kanavallekin. Aika paljon muuten niissäkin yhtä ja samaa. MainosTV.n katkoilla naksautamme äänet aina pois ja käymme esim. jääkaapin puolella ym hyvää taukoliikuntaa hiljaisuudessa.
Sitten tulee yllärinä Teeman hyviä elokuvia, joissa ei ole yhtään taukoa.
Niin siis ongelma on valinta. Joukossa niin kirjavaa kamaa että ne syövät ilmeisesti jo toinen toisiaan. Toisaalta blogini lokia seuranneena vanhat saavat olla melko rauhassa. Joku vanha tärppi nousee aina ja aina sieltä topille, mutta ei niitä montaa ole.
Mutta nyt on lyhyen talven tupsahduksen jälkeen jännärin aiheena että kuinka nopeasti kaikki maa on taas mustaa ja pimeätä.
Ai niin, ja huomiseksi pitää muistaa lähteä taas tuonne itään. On muutama kokous. Uskaltaisikohan VRn junaan luottaa? Riskilaji.
Lähetä kommentti