torstai 31. toukokuuta 2012

Tuli ja Savu nr 67





Toukokuussa laatikkoon saapunut Tuli ja Savun numeron teema on Ääni ja hiljaisuus.

Ylläoleva kuva on ote kansikuvasta.

Koko sisältöä en tasapuolisesti osaa käsitellä, niinpä keskityn lähinnä Bob Perelman'n juttuun jonka on kääntänyt Juha-Pekka Kilpiö. Bob Perelman on vuonna 1947 syntynyt runoilija, kriitikko ja Englannin kielen professori. Hänet liitetään myös Language-runouteen.

Otsikko on Runouden marginalisointi-teoksen nimi vuodelta 1996.

Mielenkiintoinen teksti jossa vilahtivat mm. The Cantos sekä Charles Olson.

Piti hakea hänen mainostama ympyräinen runo The Maximus Poems- teoksesta:




Charles Olson ei haitaksi asti kikkaillut tuontapaisilla aivotuotteillaan. Hauskahan tuo on, ja minusta on hienoa että se on Maximukseen liitetty. Mitähän siinä muuten lukee ?-)

Seuraava on sentään muunnettu ihan luettaviksi kirjaimiksi:





Bob mainitsee tekstissään myös Larry Eignerin marginaalit, että ne ovat "vaihtuvat ja epävakaat". Voinee sen noinkin sanoa, ja oikeassakin lienee. Larry Eignerin kootuista on käyty erikseen keskustelua siitä että Larryn "marginaalit" ovat kootuissa muutettu erilaisiksi mitä ne alunperin ovat olleet.

Sen lisäksi löysin yhden lyöntivirheenkin Larry Eigneriltä, mutta kerrankos niitä sattuu. Jopa Olsonin Maximuksen viimeiseen painokseen on useita 'lytitulkintoja' korjattu. Joka on tietenkin ihan hyvä asia.



Muita Tuli ja Savun Toukokuun numerossa ollutta sisältöä: Harry Salmenniemen mielenkiintoisia nelirivejä. (Virtsan määrä = valtava.)


Erkka 23 veen luin myös ensitöikseni. Jep jep. (katon pornoo ja runkkaan ja käperryn sisääni.) - Pitääkö tuota nyt mainostaa, selvää asiaa?


Anne Joutsijärvi tuntui uudelta tuttavuudelta. Luin varovaisen kunnioittavasti.

Sumu
nousee hitaasti joesta
peittää kuistilla nukkuvan kissan valkotassuisen unen


Ja muitakin; Tuli ja Savu on jostain syystä lehti jonka pyrin lukemaan kokonaan, etenkin nyt kun typografia sallii sen. Teksti on riittävän luettavaa eikä sitä ole sutattu sinällään ansiokkaiden graafikoiden tuotoksien sekaan, väliin, alle, piiloon.

Anteeksi. Tai miksi pyytää anteeksi sitä että luettavaksi tehty teksti katoaa jonkun ympäristötehosteen sekaan? Mutta pari viimeistä Tuli ja Savun numeroa on siis jo ollut täysin luettavaa. Kokonaan. Vastuu siirtyy siis itse tekstiin ?-)

(Niistä muutamista aiemmista numeroista olen ajatellut että kaikki teksti ei ole tarkoitettukaan tavattavaksi.)

Ei tämä Olsoninkaan pyörittely lukemista auta, vielä yksi tähän loppuun iloksemme:




Ei kommentteja: