Kondensoitunutta löylyvettä

     huolehtivasti 
  vesi ympäröi 
kun menen uimaan

      teen aaltoja järveen

pohjasta nousi nöftää 
kun kahlasin napaani asti
vuosikymmenten kasaantunut humus

humus on pois metsistä, soilta

rantametsästä neulasia 
    laskeutuu järveen, uppoavat, 
kadotetut
koko kesän valoa imeneet

toimelias puunrunko 
       koivun
mahla virtaa, vesi
haihtuu lehdistä

nyt kesällä, kun vielä saa, tein vastan
vein sen saunaan,
kaveriksi
verenkierto, sydän on 
kierrätyksen keskellä

   jokunen avustava 
             valtimo, niinkö,

ulkona istuksiessa 
    noruu hiuksista vielä hetken vettä,

kondensoitunutta löylyvettä

järvestä nostettu, johdon-
mukaisesti takaisin maahan noruvaa,

pikkuhyttyset kiinnostuvat
      minä en 

pihan varvikosta löytyisi petopunkkeja,
tappajia, verenimijöitä, 
pirulaisia

en mene etsimään heitä, olkoot,

entä syntyykö jokaisesta 
   kuoliaaksi läiskäytetystä 
hyttysestä 
seuraavassa elämässä kastemato,
vai lahonsyöjäbakteeri

ovatko bakteerit eläimiä
   kyllähän bakteerit elävät,
      lisääntyvät ainakin 

jatkuvuus tekee maailmaan pysyvyyttä

lauteilla odottava löyly
on iloissaan kun kiipeän sinne, 
sihisee onnesta

menen vielä kerran rantaan, 
olen vedessä kokonaan
pää koholla 
     että henki 
            kulkee

Henki minusta on pinnalla. 

Tätä temppua ei hyttynen osaa tehdä.