lauantai 12. helmikuuta 2011

12.2.2011






Muistatteko aikaa jolloin kirjoituskoneissa käytettiin vesileimapaperia: Jyväskylä LINEN BANK?

Muistatteko aikaa kun toitotettiin että globaali ilmasto lämmittää koko maapallon?

Kirjoituskoneita ei enää paljokaan käytetä; printtereissä on tylsää 80 gramman massapaperia, ei vesileimaa.

Ja Suomessa palaa lämmitysöljyä ennätystahtiin; täällä jatkuu ja jatkuu pakkaset.

2 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Tätini, jonka kontolle jäi opettaa minulle elämän salaisuuksista oleellisimpia, kertoi minulle mihin tarkoitukseen Jyväskylän Linen Bankia käytetään.

Ennen kaikkea työnhakuun. Ilman sitä paperia ei tule työpaikkaa. Katselin joku aika sitten työtodistuksiani 60-luvulta ja kyllä nekin olivat Linen Bank-paperia.

Mutta kuulemma kävisi myös päinsä, jos en tahtonut ostaa adressia, kirjoittaa muistokirje jonkun kuolleen omaisille. Silloin samaa paperia on ehdottomasti käytettävä myös.

Mikähän on syy siihen, että paperin valmistus lopetettiin?

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Olisikohan käynyt niin että kun laserkirjoittimet yleistyivät niin sen menekki romahti; Jyväskylän ainakaan ohuempi ei oikein toimi laserkirjoittimissa.

Kun työhakemusta hakattiin Remingtonilla niin käytettiin kalkkeeria ja läpilyöntipaperia. Se oli halpaa ja ohutta kuin hallituksen lupaukset.

Tosin jos vain yksi kopio niin alimmainen sai olla muutakin paperia.

Jotkut käyttivät Jyväskylän sijasta tuota läpilyöntipaperia, oli kai halvempaa.

Onkohan Eeva-Liisa Mannerin käsikirjoitukset tallessa, ne kuulemma olivat ohuelle läpilyöntipaperille lyötyjä?

Kun nykyisin printtaan joitain runoja (haikuja enimmäkseen) paperille niin haikeilen usein että kunpa paperi olisi ohuempaa.

Linen bankilla oliko jotain tekemistä arkistoinnin kanssa? Sen lisäksi oli erittäin hienoa (ja kallista) lumppupaperia, jota käytettiin esimerkiksi kunniakirjoissa ym. juhlavissa jutuissa.

Ne vanhat Linen Bankin tekstit joita vanhoissa mapeissa ovat eivät ole kellastuneet, päinvastoin kuin jotkut 1960-70 luvun runokokoelmien paperi.

Otin tuosta vesileimasta kuvan ja senverran on vielä talvipimeää että valotus tahtoi loppua kesken; paperista ei tullut valkoista. Mutta leima erottui.

Olisihan sen voinut vitivalkoiseksi kai ohjelmallisesti käsitellä, mutta en viitsinyt.