maanantai 10. tammikuuta 2011

Hannu Helin, Maailman sivu






Tuulet tuulevat
tulevat ja menevät
tuoksu kukkii
kukkii sananjalka
arki viettää aurinkoon


(Hannu Helin)




Kävelimme tänään kirjastoon palauttamaan pari kirjaa. Kadut olivat jo kuivamassa eikä vesi loiskunut. Olin silti kumisaappaissa, ja nehän ovat liukkaat. Kirjastossa kävin kurkkaamassa saapuneet runoteokset ja lainasin mukaani Hannu Helinin Maailman sivu - kokoelman. (Kootut runoelmat 1999-2010.)



joki joka hukkui
saari josta tuli
isona laiva


(Hannu Helin sivulla 223.)

Mietin tänään Turussa rakennettua isoa matkustajalaivaa; Oasis of the Sea, joka on 361 metriä pitkä ja 47 metriä leveä. Muistelin sitä sinällään tylsää puolivuotisjaksoa jonka seilasin TT Jaarlissa, joka oli vain 340 metriä pitkä mutta 51,8 metriä leveä. Täydessä lastissa Jaarli tarvitsi alleen vähän yli 20 metriä, kun Oasis liukuu siihen verrattuna aamukasteessa, vain 9 metrissä. :-)

Hannu Helinin Maailman sivu on paksuhko teos, 688 sivua. Kun vaikkapa Haavikon Runot! Runot vuodelta 1992 oli vain 434 sivua. Vertailukohtana Ron Sillimanin the Alphabet 1062 sivullaan. Isompi maa isommat runoilijat.

Toisaalta Juhani Tikkasen Ruisunikko, (Papaver Dubium) ja Höyryävä Teekuppi, 8 sivua. (Manuscript -63 ry, Pori 1997. ISBN 951-97690-2-1.)

Onko koolla merkitystä, kysyi Finnjet kun TT Jaarlin ja TT Jurmon välistä oikaisi kohti Saksan maata. (TT Jurmo oli Jaarlin sisaralus, Finnjettiä joskus kutsuttiin isoksi laivaksi.)

Mitä sanoisi tästä Hannu Helinin koosteteoksesta. Kunnioituksesta olen sitä vasta selannut. Korvan taakse jäi merkintä että tuon kirjan hankin, jostain, joskus, ja selaan sitä viimeistään kesällä syvemmin.

Tunne että Hannu Helinin Maailman sivu ui syvällä kuten aikoinaan TT Jaarli täydessä lastissa. On nopea kuten Finnjet kieltämättä oli. Loistelias kuten Oasis of the Seas.

Ylistäviä määreitä on ilo rustata. Todistaminen jää kunkin lukijan omalle vastuulle.
Hannu Helinin kieli on jotakin sellaista johon haluan palata vielä parinkymmenen vuoden kuluttua; innolla odotan miltä se silloin tulee tuntumaan. Onko monen kielen synerginen yhteinen kielisoppa maustanut toisiaan niin että jäljelle jää kuulaana leijuva kieli sinällään. Olen jo muutaman vuoden ollut tuota mieltä, että siis että jää eloon. Siihen suuntaan käyttämämme kieli on menossa.

Etenkin jos Suomesta saadaan rajoittava ja nöyryyttävä yhden yksipuolisen syrjä-Eurooppalaisen kielen pakkopulla pois, eli ruotsi.

Ilman pakkoa voisi olla ihan hauskaakin aina välillä harrastaa ttuota pohjolan kielireliikkiä. :-)

speaking desperanto
olen vain kynä
uoma jota pitkin
urnot virtaavat
i ex ist


(Hannu Helin sivulla 680; kokoelma päättyy tuohon.)

Alla on kuva punapiippuisen talon katolta lurpattavasta lumesta. Lumi roikkuu kuin löysä silmäluomi, pudotako vaiko ei, kun on selvää että putoaa.

On jotakin selkeää tässä minun ajassani.





Ai niin; tänään Turussa piipahti myös aurinko. Ilmeisesti ensi kertaa talvipäivän seisahduksen jälkeen. Oli muutenkin kevään haju kun lumen pinta muistutti kevään tulemista.

8 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Vai jo kootut Helinillä. Tuntuu että ihan äskenhän kaveri vasta aloitti.

Ole nyt kumminkin siellä kävellessäs varovainen eläkä kumisaappaines luiskahda tonnisen lumimassan alle.

Meillä on vain märät kadut, lunta ei ole kovin paljon ehtinyt katoillekaan kertyä.

SusuPetal kirjoitti...

Kannattaa hankkia omaksi (minulla on!), niin voi palata aina uudestaan ja uudestaan, siemailla sanan sieltä, lauseen tuolta, kiirehtimättä, nauttien joka silmällisestä koko kehollaan ja mielellään.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Juu eihän siitä kovin pitkää aikaa ole kun Tärisen maailman kyljessä, runoja, Weilin+Göös, 1978 - ilmestyi! Tämähän on loppukauden kooste vuosilta 1999 - 2010. Vuodet 1978 - 1999 on teoksessa Ei vielä mutta jo. Se minulla toki on!

Susun kanssa samaa mieltä; koko eilisen illan plarasin tuota II osaa kootuista, en meinannut ryhtyä silmieni sammumiseen lainkaan.

Muuten Terveisiä! ja lainaan muutaman sanan sivulta 169:

"minulla on kaksi
oikeaa kättä kaksi
väärää jalkaa
joilla nousen ylös

tyhjät hetket turhat retket
olo huoleton ja mukava"

"cosmic debris of hybris"

Tähän rupesi tekemään mieleni puhumaan taas vähän American Hybrid - antologiasta. Hybrid-poetry - kirjan koosteesta en ole vieläkään alun innostuksen jälkeen niin vakuuttunut. American Hybrid ei kavalla sitä konsensusta josta Arzonan Teekutsujen huipennus puhkesi kukkaan?? :-(

"katto ja lattia
loppuvat kesken"
(Hannu sivulla 169)

Anonyymi kirjoitti...

moips juhani

onks toi vanha hämeentie-osote vielä paikkansa pitävä?

jos on, niin lähetän ton opuksen täs joku päivä.

vointeja ja voimia!

hannu

Ripsa kirjoitti...

Minä muistan kyllä vuoden 1978 kirjat ihan hyvin. Äskenhän se oli...
Hrmpfh...

Siis se oli Helin jonka kirjan nimi oli Tärisen maailman kyljessä! Minulle tulee usein se lause mieleen ja joskus sanon sen ääneeni kesken puheen ja ihmiset katsovat kuin että nyt on täti lopullisesti menettänyt holttinsa.

Juhani Tikkanen kirjoitti...

Pulvis; juu, sinne menee meidän postimme.

Tilinro mukaan?

Rips: mun ympäristö katsoo minua joskus vähän silmällä vaikka en edes avaa suutani..)

-78, mitähän minä silloin puuhasin, seilasin kai ja olin mukana kuskaamassa öljytuotteita poltettavaksi kattiloissa, autoissa. Maksoivat siitä kuskaamisessa mukana olemisesta palkkaakin.

Nyt on huono omatunto kun ei aamulla tarvitse (saa?) nousta 07.00 kiroilemaan että taas yksi pa..ka duunipäivä...

Sitten kun herään klo 10.00 kuunneltuai uusia uutisia on sitten niistä uutisista toisenlainen olo.

Hektistä meisinkiä.

Ripsa kirjoitti...

Ajatteles, Juhani, jos pitäis olla jossain klo 7aamulla, niin olis niin pöpperöinen ja vois olla vihainenkin ettei vois mitenkään lukea runoa aamiaiseksi.

Mutta siis onnittelut Hannu Helinille tuosta opuksesta!

SusuPetal kirjoitti...

Kiva, että Hannu lähettää kirjan sinulle, Juhani.
Syksyllä Hannu myi kokoelmaa blogissaan, siloin hankin omani ja yhden lahjaksi.

Nautitaan!