Kierrätettyjä ajatuksia

Jos keksii uuden tavan sanoa ja tekee siitä runon

Joku on jo sanonut joskus ihan kaiken
aurinko ei enää näe ikinä mitään uutta

tylsää

        lokakuun aamu 
        miten kylmää on siellä 
        mistä usva tulee

Olin raapustanut tuon yhteen vihkoon; samassa vihossa oli myös netistä löytyneet polttopuiden toimittajia Turun seudulta. Jouduin ostamaan polttopuita säkissä. Ensimmäinen tasaisen sateen päivä.

           tyrkyllä
           sadekuuroja
           yhdellä kertaa kaksi

Illalla lämmitimme saunan; puut olivat hyviä, kuivia, ja antoivat saunaan asteita.

Rahalla saa, köyhät palelevat, mutta ei rikkaat silti kärvistele kiintokuutiokauppojen voitoissa. Pihalle tuotu kuutio on puolitettu.

Puutarhassa talviomenapuu pudottelee omenia maahan.

            Hiljainen ilta; 
            pudonneet omenat,
            kuolleita molemmat

Hankin ledilampun polkupyörään. Pitää voittaa katuvalojen kirkkaus kun ajaa pimeässä polkupyörällä.

       Kuutamo? 
       Ei, vain kalpea 
       katulyhdyn häikäisy.

Myöhemmin sadepilvet alkoivat väsähtää, yhtenäinen tihkusateen lähde repeili. Pehmeiden tuhnupilvien takaa kurkkasi vanha ja tyly taivas, tumma kuin vallankumouksen muisto.

             Puolikuu.
             Puolikirkas taivas. 
             Riittää minulle.

Aamulla ajattelen että päivä kerrallaan talvi on tuleva. Puissa on vieläkin jokunen lehti. Harava on tärkeä kapine. Harakat julistavat harventuneilta oksilta kirkkautta, aurinko paistaa idästä käsin.

    tarpeeton sade 
    kostutti tihkuvaa maata, 
    aurinkokuivaamoon

Yhä useammin olen sitä mieltä
että
en minäkään
tiedä

     iltakävely 
     poljen jalkojeni alle 
     pudonneita lehtiä

sitten;

        tihkusade -- 
        pudonneet lehdet 
        kastuvat