Näkymättömäksi muuttunut runoilija

Pilvet kulkevat yönsinisellä taivaalla

Tänä yönä ajattelen hymykuoppiasi
silmiesi naurujuovat

Kuutamon kirkastamat pilvet
ryömivät hitaasti lounaaseen



Sama runoilija kirjoitti myös mm:


Ihmistä minä rakastan
itseäni varsinkin
ja kun kuolen
minä lakkaan näkymästä
eikä luitanikaan löydetä

...

Selvyyden vuoksi; runot eivät ole minun. Bonuksena vielä kokoelman loppupuolelta:

Levitän sormeni vastaanottamaan
auringon viimeiset mäkeälaskevat
säteet suoraan sydämeeni


P.s.
Copyright syistä ilmoitan tekstien oikeudet: Ailu Valkeapää,
julkaisemattomasta kokoelmasta
IHMISTÄ MINÄ RAKASTAN

Kokoelmasta vielä kolme viimeistä:

Varjot kirkastuvat olemasta
meille sinuja

---


Aamun noustessa suorana savuna taivaalle
äijän kusi kaartuvana kimalluksena
sihisten pakkaslumeen

---

Aurinko lämmittää uskovat kirkkoon
On maatamenon aika