Jyrki Pellinen, Rakkautta Pöytävuorella

Jyrki Pellinen,
Rakkautta Pöytävuorella,
Savukeidas,
ilmestymisvuosi ei ilmene teoksesta.
60 sivua.

Jyrki Pellinen kirjoittaa maanosasta jonka eteläpuolella Intian valtameri yhtyy Atlantiin, ja maasta joka on kahdeksan kertaa Eurooppaa suurempi. Mandela asuu melkein naapurissa, käärmeitä ja jännitettä aistii ihan läheltä mutta tekstiä lähemmäksi se ei pääse.

maa on tuomittu kukkimaan 

sivulla 13

Pitääkö mennä omaa maanosaa etäämmäs kalastamaan lauseita jotka muodostuvat sanoista jotpa muodostuvat siitä tarpeesta kommunikoida toiselle ihmiselle joka on läsnä vaikka ei ihan nyt näy.

kylmän täytyi 
kääntyä 
lähteä pois 
ilmaoksat, lämmin 
sade

sivulla 17
En ole astunut eteläiseen Afrikkaan jalallani, vain ohittanut sen alakautta, piipahtanut Cape Townin redillä. Maistellut vaalenpunaista kuohuviiniä, Castle Beer'iä ja miettinyt että ihminen on ihminen, nahanpeittämää elävää lihasta ja luita. Useat Amerikan mantereen puolella ovat tästä eri mieltä. Minäkin lienen; jotkut punaniskat eivät ole oikeita ihmisiä vaan pigmentittömään nahkaan verhoutuneita perkeleitä. Jyrki Pellinen ei ota näihin väri-oppeihin kantaa, hän katselee elämää itsessään, ulkopuolinen maailma antaa siihen puitteita.

iso vuoren järkäle 
naisen muotoinen 

sivulla 18

Miten lukea Pellistä, peilata hänen tekstiensä kautta miten täällä menee. Välillä Jyrki Pellinen maalaa, tuntuu kuin hän olisi käynyt Afrikassa maalaamassa muistiin muotoja, värejä, maiseman tai tunteen siitä että mieli on liikkeessä. Sillä sitähän kaikki taide on.

Kukkien tertussa 
vierashuoneen
kannettava silkkinen 
tuulenpuuska 
vaitonaiselta pihalta lentää

sivulla 32
Savukeidas - kustantamon takakansimainos sanoo että Pöytävuori-teos on Pellisen 33. kirja. Pellisen proosaa (Huomenta, Marko, Ntamo 2009) lukiessa tuli mieleen Chopin, keskustelu poloneesista, sotilaspoloneesista ja sen vapaasti soitettavasta osasta, pianolla, jossa on joillekin ollut niin paljon haastetta että jättivät soittamatta.

Miten nimittäisi tai numeroisi runokokoelman jonka runoilija jättää kirjoittamatta, tai sitä joka on kirjoitettu mutta ei julkaistu, ei näytetty kenellekään. Aivojen myrsky on ennen luomistapahtumaa aivosähkökäyrän liikettä, sykkivää sähköä, dataa. Mikä sen muuntaa luettavaksi, sisällöksi, runoksi, viesteiksi.

öljytakkisademyrsky 

s 45
Jyrki Pellisen Pöytävuori-rakkautta lukiessa, selatessa, jää mieleen halu palata sinne, asettua kukkulan rinteelle, katsoa miten etelässä kaksi merta kohtaavat, kolmas kaukana edessä, Eteläinen Jäämeri. Siellä asuvat pingviinit. Sielläkään en ole käynyt. Mutta Jyrki Pellisen kirjoissa olen käynyt, tässä taas tämä yksi, matkakirjaksi naamioitunut filosofinen runon lyhyt oppitunti.

ritiläpilvet tuovat tähtiä

sanoo Jyrki Pellinen sivulla 18. Katsokaa vaikka itse, ritisevät pilvet tasaantuvat, kerääntyvät sopuisasti kuin tähdeksi.

Turussa Raunistulan puutalossa joulun aikaan vuonna 2009

Juhani Tikkanen
runoilija

Alla Jyrki Pelliselle kukkia, kuvan copyright Bloggaaja Mataleena: