Tänään vietetään saamelaisuuden päivää. Nuorempana vietin pitkiä aikoja Karesuvannossa, Pättikässä. Ailun kanssa kuljimme jonkun kerran Aatsakursuun. Juttelimme, kinastelimme; Ailu oli jo silloin tietoinen maailmanlaajuisesta ihmisyydestä. Käytimme joskus eri termejä. Ailu myös aukoi minulle silmiä valokuvaukseen. Länsimaisena (anteeksi taas Ailu!) ihmisenä otin steriilejä maisemakuvia, joista silti postikorttitehtailija olisi tuskin innostunut. Ailu katsoi asioita niiden sisään, sinne mennen. Maisemaan. Joskus hän mainitsi että haluaa lopulta kadota tunturiin. Niin että häntä ei enää olisi. Hän oli väärässä. Tuntureilta eivät tuulet tyynny. Länsituuli.
Punainen aurinko,
sininen kuu --
lämmin länsituuli
Lopuksi Nils-Aslak Valkeapään teoksesta Kevään yöt niin valoisat
yksi kaksirivinen runo:
Ailu Valkeapää kirjoitti tuossa kirjassaan paljonkin Saamenmaan vapauden puolesta runoja. Myös joikusanoituksia. Ne vaan pitäisi kuulla korvin eikä lukea silmin. Ei ainakaan tylyssä eteläisessä Suomessa.
Jos huolta halajat
sinulla on koko maailma
Saame on suuri, vapaa
(sivulla 41 kyseisessä kirjassa)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti