Ilkka Koposelta kolme runoa

Löysin paperikaaoksestani Ilkka Koposen runoja, ja arvelen että ei Ilkka pahastu näiden julkipanosta täällä:

        Huimaa,  allekirjoittaa poissaolonsa todistukseen.
 Uunin on rasva ruskistanut ikkunan
 läpi ei näe, lämpöä
        kahdesti ikänsä.
 Uumenissa kypsyy kukka kaalin,
 hautuu maan miete, humu.
 Vuosi vuodelta olemme suhteessa
 viileemmät, viisaammat.


Valve, venttiili,
     pakoputki.
Painajaisten purkautumistiehyitä
tajunnan piiloista tunkeilevat epäpuhtaudet.

Kuin tuo vieras tasku, käännetty
vuoteen suunta, vatsa
hää ja hautajaiskauden jälkeen.   
Vielä valveilla rauha parantua
ja uupumus synnyttää pelkomme.

Nuku, ohimosuonet tykkien.



  Aamiaisen jälkeen pimeää,
 pitkään vielä.

 Murtaa piparkakkutähdestä sakara,
 nepata vahaliinalta muruset
 yksi toisensa jälkeen,
                ihmeitä
 odottamatta,
 koettaa kahvikupista korvaa.

Ilkka Koponen 1973 - 1998

kts. myös.