sunnuntai 18. kesäkuuta 2017



Taas yhdellä puolueella puheenjohtajan vaalit.

Ratkaisevt äänet olivat ensin kadoksissa, mutta taisivat sittenkin löytyä?

Suomi pelastuu!
Uusi puheenjohtaja
on taas löytynyt!




Turun Sanomien uutisointi:

Touko Aalto selvin äänin vihreiden johtoon

Liittyykö uutiseen vinkki että joku toinen vaali ei ollut ihan selvin äänin?



Totuus ei huku
kansanvallan paineissa -
pilvet vaeltavat

perjantai 16. kesäkuuta 2017


valkoinen kissa
hiipii rotan reitillä -
ikiystävät?


torstai 15. kesäkuuta 2017


hiljainen piha -
rotta, eikä kissakaan
päästä ääntäkään


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017


Auton päälle oli asettunut erilaisia kasvinosia, kuten siemeniä.

Pesin niitä pois, luulivatko kasvavansa maalatulla pellillä isoiksi?



vihreä mato
uinuu konepellillä -
minne menossa?

tiistai 13. kesäkuuta 2017


Pitkän talven ja sitkeän kevään jälkeen kun lumet sulavat ja tulvivat meriin niin maasta nousee kukkia, ruohoja, puut lehtivät. Jokunen lintukin pesii.

Mereltä tuulee --
vastanousseet ruohot
heiluvat


(Vaikute Kushiro Hokkaidolaisen henkeen.)

maanantai 12. kesäkuuta 2017


värisee
kesän sateessa
ensi kukka


Copyright Issa, kirjoitusvuosi ei ole tiedossa. Suom. versio j.t.

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Turussa Aurajoen rannalle on istutettu koristekirsikkapuita.

Oikean kirsikan tapaan hekin kukkivat nopeasti,
mutta tekemättä kirsikkaa syötäväksi.

Silmälle ilo.




vastapuhjennut
kevään kirsikankukka
kostuu sateesta



Maho kirsikka
ei ehdi kukkimiseltaan -
kuin kukkia

lauantai 10. kesäkuuta 2017


myrskyn mentyä
taivas yhtä hymyä -
saviset jalat

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Pikkulapset tapaavat mielellään oikaista lätäköiden yli.
On silmin nähden riemullista katsoa
miten vesi roiskuu.

Lätäköltä ei
kysytä tykkääkö se
roiskuttelusta.







itsepäisesti
jos hyppii lätäköissä
sukat kastuvat

torstai 8. kesäkuuta 2017


kun sade lakkaa
sateenvarjo kapinoi
turhautuneena

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017




Kouluopeista muistelen että kasvit yhteyttäessään valoa nielevät hiilidioksidia ja puhkuvat happea ilmakehään.

Eli jos ilmassa ei ole tarpeeksi hiilidioksidia niin kasvit kuolevat?




Vihreä seinä -
lankkupolku väistelee
hiilidioksidia

tiistai 6. kesäkuuta 2017


Vaikka on lämmin
ei pihalla istu ketään ...
tuuli yksinään



Tämän sorvasin luettuani yhden Issan vuodelta 1804:


talven tuulessa
saan puhua yksinäni ...
ilta


Kushiro Hokkaidolaisella voisi olla samanhenkinen iloittelu:

Kevään mentyä
huiskuttavat minulle -
kesäiset ruohot



maanantai 5. kesäkuuta 2017


kesäinen sade,
pilvenhattaran kosto -
kengät kastuvat


sunnuntai 4. kesäkuuta 2017



kolea kevät
ohutkin päivänpaiste
kuin pyhäpäivä


lauantai 3. kesäkuuta 2017




Voikukkaparka
omalta osuudeltaan
kuin lämmittäisi

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Viileää, koleaa, Suomen alkukesää siis



Turussa aamulla +5 C. Aurinko on jo hereillä.
Lämmittää minkä viitsii, laiskimus?

Issalta löysin yhden kolean:

koleaa, koleaa,
aurinko suvaitsee nousta
takanani


Vuodelta 1804. Issa oli vaeltamassa aamuvarhaisella kohden länttä.
Hänen selkänsä takana aurinko nousee,
antaa toivoa mukavan lämpimästä päivästä.
Kenties jo hellettäkin?


Tikkis Turusta 2017:


lyhtypylvästä
ei palella kylmässä?
pörröinen varis




Issan vastaavasta vuodelta 1803 saatu vaikute:



kun nojaan siihen
se muuttuu kylmäksi,
tolppa


Eli Issako on odottamassa jotakin jota ei tule.

Tuplakylmä?


Kuva otsikossa liittyy tähän aikaan mutta ei oikeastaan tekstiin.

Kivaa että joku uskoo
että on kesän aika.

torstai 1. kesäkuuta 2017

Global Freezing

Kylmänkolotusta Turun yössä. Trump ikäänkuin onkin oikeassa, ei täällä mikään lämpene.

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, mutta maanpinnalla ilma ei lämpene.

Paleltaa.

Keittiön hellaan tulta ja nyt tuntuu talvisen lämpimältä, keittiömme.


Kesäinen talvi
pohjatuulten tuomana
jäänyt asumaan?



keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Koska maailma on aina seuraava uni



Koska maailma on aina seuraava uni
Tuukka Terho 2017
ISBN 978-952-93-8622-2
104 sivua.

Sain kirjan, ihan omakseni. Posti toi.

Matkaopas möhköfantin häivyttämiseksi:
etukannessa pieni musta korppi (tai naakka?) on möhköfantin otsalohkon laskeutumisalustalla. (Kuva oikealla puolella.)

Takakannessa fantti on on poistunut, ja lintu on keskellä rauhallista katua,

keskellä kirkasta päivää.

Tätä aloitusta ihasteltuani aloitin sukeltamisen Tuukka Terhon kolmannen kokoelman Koska maailma on aina seuraava uni syvyyksien vilkuilun. Tai ilmojen, lintuteeman?

Valmistaudu olemaan väärässä

(Tuukka Terho sivulla 11, rivi 3.)




Tämä kuva on muistikirjani kannesta. Vertaamalla värimaailmaa tuli matkustusteema tyrkylle.
Elämä on ihanaa.
Hiustenkuivaajan lämpö.

(Tuukka Terho sivulla 22.)


Koska hyvä kirja usein herättää halun (himon?) kirjoittaa ja muistella tekstistä nousevia omia muistoja kävi minullekin niin.

Merimiesajoillani kävin taas kerran Ranskassa pienessä satamassa. Lähdin kävelemään rantakylän kujia. Suora tie vei jonnekin maalle päin. Jokea ylös olisi kai päässyt Pariisiin, joenrantakaupunkiin. Laiva jäi jokea alemmaksi, laiska laiva?

Kävellessäni tietä suoraan, en tiennyt minne, sama se, kävely oli tärkeintä, alkoi sataa. Sitten satoi enemmän.

Kastuin, ja jonkin ajan kuluttua tuli ensimmäinen virvokebaari kohdalle.

Tilasin tuhdin lasillisen Calvadosia.

Menin veskiin, siellä kädet sai kuivata kuumailmapuhaltimella. Kuivailin sillä samalla itseäni vähän takaa, paljon edestä, ja menin lipittämään calvadokseni.

Joku kysyi mistä tulin, kuka olen. Vastasin että Eskimo. Senverran osasin Ranskallani lausua.

Sade loppui, taukosi ainakin. Kävelin takaisin laivalle. Vaihdoin kuivat vaatteet. Työelämä laivalla jatkui taas.


On käyty kuussa, viritetty satelliitti sinne aika lähelle.
On kehitetty ilmatieteenlaitos, melkein lassottu tuuli.
Pian voidaan asettaa aurinko, sinne missä sitä kaivataan.


(Tuukka Terho sivulla 23.)


Tätä aiemmin Tuukka Terho on julkaissut kaksi kokoelmaa:

Huulilla, nolo tuuli,
Ntamo 2009,

Kunnes hämärä : runoja
Ntamo 2013, 104 sivua,
ISBN: 9789522154682


Tuukka Terhon kolmannen kokoelman plaraaminen on vielä kesken, mutta koska omistan yhden kopion sitä kirjaa ja se on hyllyissäni niin milloin tahansa voin sen ottaa esille ja jatkaa lukemista.

Aika on rajallinen käsite.
Aikakin taipuu suuren painovoiman vääntämänä
vaikka mutkalle,
mutta ei solmuun?


Tikkis Turussa, kun taivas ei tiedä että olisi jo kesän aika, vuosi on 2017.

tiistai 30. toukokuuta 2017



Kesäinen tuuli
heiluttaa lipputangon
tyhjää varjoa


maanantai 29. toukokuuta 2017

Tänään käytiin markkinoilla! Ostin Sammakon kirjakojusta Piketty:n Pääoman.
Selailin sitä tukka kammattuna, ajatellen että kuuluisaa taloustieteilijää pitää lähestyä siistinä.

Cool, englannin kielellä. Kuumaa minusta.

Piketty kirjoittaa ranskaksi, mutta tämä on nyt suomennos. Hyväntuntuinen.

Portsan katumarkkinoilla aurinko lämmitti, varjon puolella pienessä kaupunkituulessa olisi ollut vilpoista.

Ikäänkuin niin hautovaa hellettä olisi ollut.


Jokunen pilvi
luuhailee osoitteitta
taivaan puolella


Vielä yksi lyhyt, kolmirivinen kuvaus:


Kesä rynnistää -
pilvetkään eivät tiedä
sataisivatko





Thomas Piketty,
PÄÄOMA 2000-luvulla.
Suomentaneet Marja Ollila ja Maarit Tillman-Leino.
Into kustannus 2016.